Videoprokkista ja nuorten kouluttautumista vihapuheen tunnistamisesta ja yhdenvertaisuuden edistämisestä

Viime lauantai starttasi vauhdikkaasti Isolta Omenalta, jossa jatkoin nuorten ryhmän kanssa viime vuoden puolella aloitettua videoprokkista. Päivän tapaamisen teemaksi oli sovittu videon sisällön kuvaaminen. Paikalle ilmestyi kuusi innokasta nuorta, mutta edellisellä kerralla laaditut katugallupin kysymykset olivat päässeet kummallisesti katoamaan loman aikana. Se ei kuitenkaan suunnitelmia hidastanut, vaan äkkiäkös sitten pienen aivoriihen jälken nuoret keksivät uudet kysymykset ohikulkijoille. Käsikirjoituksesta tulikin edellistä parempi, koska kysymykset vaihdettiin väittämisksi, jotka pohjautuivat yleisiin venäläisyyteen liittyviin stereotypioihin. Nämä väitteet esitettiin sitten ohikulkijoille, jotka vastasivat pitävätkö väitteet paikkansa vai eivät. 

Ennen varsinaista kuvaushetkeä laitteet testattiin ja lopulta sitten päästiin tosi toimiin. Kuvaamisen aikana nuorille valkeni kuinka vaikeaa ihmisiä oli houkutella puhumaan kameran eteen. Alun vastoinkäymisistä huolimatta haastateltavia rohkaistui nuorten rohkeuden ja innostamisen ansiosta. Taisimme saada napautta sattumalta myös erään tunnetun vloggarin ajatuksia videolle. 


Kaiken kaikkiaan haastatteluja oli ainakin viisi ja koimme, että aineistoa on nyt riittävästi. Itse seurasin  kuvauksia vierestä ja on vielä mysteeri millaisia kommentteja nuoret saivat ihmisiltä omiin väittämiinsä. Yksi nuorista mainitsi, että jotkut vastaukset olivat vähän noloja ja eihän me tehdä videota missä ketään nolataan. Videon tarkoitus ei olekkaan nolata ketään, vaan tavoitteena on myös oppia ja nähdä videon tekemiseen liittyvää prosessia sekä sitä, miten videon sisältöön ja luonteeseen voidaan mm. editoinnilla vaikuttaa. Toisena tavoitteena on myös kuitenkin paljastaa ennakkoluuloja, mitä helposti venäläisyyteen liitetään hienotunteisella tavalla. Tämänhän nuoret olivat jo itse päättäneet ensimmäisellä suunnittelukerralla. Seuravalla kerralla pääsemme sitten aineiston kimppuun ja editoimaan.

Seuraavana hyppäsin taksiin ja kohdistin matkani kohti Hotelli Nuuksiota vuoden vaihteessa aloittaneen nuorisovaltuuston koulutusviikonloppuun. Sunnuntain ohjelmaan oli luvassa nuorten kouluttamista vihapuheesta ja yhdenvertaisuudesta. Kouluttajaksi meille saapui jälleen yksi Suomen Nuorisoyhteistyön Allianssin kouluttajista Özlem Akpirinc. Hän sai luotua koulutkselle mukavan ilmapiirin ja nuoret olivat tykänneet luennon ja toiminnan yhdistämisestä. Toiminta ja tehtävät tosin olivat olleet palautteen perusteella sitä parasta antia. Toivottavasti tuoreet nuorisovaltuutetut hyödyntävät oppimaansa myös omassa toiminnassaa sekä edistävät yhdenvertaisuuden sanomaa myös kaupungin muille nuorille ja päättäjille. Koulutus herätti innostusta myös toimintaan vihapuhetta vastaan jatkossa. Kokosinkin näistä kiinnostuneista nuorista ryhmän, jonka kanssa tapaamme ravintolailallisen merkeissä ja lähdemme ideoimaan millaista toimintaa nuoret voisivat luoda yhdenvertaisuuden edistämiseksi ja vihapuheen vastustamiseksi. Jatkoa siis luvassa nuorten vihapuheen vastaisessa toiminnassa.